Skip to content
Uusi, terveempi elämä lihavuusleikkauksen jälkeen tuo mukanaan tärkeitä huomioitavia asioita, erityisesti ravitsemukseen liittyen. Syömiseen ja muihin elintapoihin liittyvät ohjeistukset käydään läpi jo ennen leikkausta ja toteutus jatkuu leikkauksen jälkeen. Tapojen tulisi toteutua loppuelämän hyvän terveyden ja toivottujen tavoitteiden saavuttamiseksi.
Hyvien syömistapojen ja oikeanlaisen ruoan valitsemisen lisäksi lihavuusleikkauksen jälkeiseen elämään liittyy oleellisesti myös ravintolisät ja niiden oikeanlainen käyttö. Tässä artikkelissa keskitymmekin lihavuusleikkauksen jälkeisiin ravintolisiin, mitä ja miksi tulee käyttää? Kun ymmärrät tarpeen taustat ja syyt, on helpompi motivoitua lisien säännölliseen käyttöön. Me Health Clinicillä ohjeistamme asiakkaitamme käyttämään suositusten mukaisia lisiä ravintoaineiden saannin tukemiseksi leikkauksen jälkeisenä aikana, yksilölliset tarpeet huomioiden. Ravintolisien käyttöä muokataan tarvittaessa laboratoriokokeiden perusteella sinulle sopiviksi yhdessä lääkärin tai ravitsemusterapeutin kanssa. Ravintolisien tarve ja säännönmukainen käyttö on leikkauksen jälkeen elinikäinen.
Leikkauksen jälkeen eri vitamiinien, kuten A- ja D-vitamiinin sekä hiven- ja kivennäisaineiden kuten kalsiumin ja raudan saanti ja imeytyminen ruoasta heikentyy. Leikkauksessa saavutetun suolen ohituksen laajuus sekä mahalaukun erittämän hapon määrän väheneminen vaikuttavat ruoasta saatavien ravintoaineiden imeytymiseen. Erityisesti lihavuusleikkauksen jälkeisenä ensimmäisenä vuotena ravinnon määrä pienentyy ja ruoasta saatavien tärkeiden ravintoaineiden saanti vähenee. Monipuolisen ravinnon merkitys ja määrättyjen ravintolisien säännöllinen käyttö korostuvat terveyden ja lihavuusleikkauksen tuloksien ylläpitämiseksi sekä ongelmien ehkäisemiseksi. Ongelmat ravintoaineiden saannissa voidaan ehkäistä läpielämän kestävällä seurannalla kuten vuosittaisilla kontrolliverikokeilla ensimmäisen vuoden tiheämmän seurannan jälkeen.
Seuraavaksi käymme tarkemmin läpi tiettyjä vitamiineja- ja kivennäisaineita, joiden saantia tulee lihavuusleikkauksen jälkeen turvata ravintolisien kautta.
D-vitamiinia tarvitsemme kalsiumin aineenvaihdunnassa sekä elimistön immuunipuolustuksessa. D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini ja se varastoituu elimistöön. D-vitamiinin puutos on yleinen lihavuusleikatuilla ja sitä tavataankin 30–70 %:a leikatuista. D-vitamiinitasot ovat monesti matalat jo ennen leikkausta. Suosittelemme tarkastamaan laboratoriokokein D-vitamiinitasosi ja käyttämään riittävää D-vitamiinilisää jo ennen leikkausta. Sopivaa D-vitamiinilisän määrää muokataan tarvittaessa yksilöllisesti.
A-vitamiini on meille tärkeä vitamiini näön, vastustuskyvyn ja immuunijärjestelmän toiminnassa. A-vitamiini auttaa myös terveen ihon ylläpidossa sekä solujen uudistumisessa. A-vitamiinia otetaan leikkauksen jälkeen lisänä monivitamiinin kautta, sillä imeytyminen vähenee rasvan imeytymisen heikentyessä sekä vähentyneen imeytymispinta-alan takia. Raskautta suunnittelevalle A-vitamiinia retinolimuodossa eli ravintolisän kautta ei kuitenkaan suositella. Raskautta suunnittelevan lihavuusleikatun on siis tärkeä vaihtaa monivitamiini raskausajalle sopivaksi valmisteeksi ja suosia beetakaroteenimuodossa olevaa (ruoasta saatavaa) A-vitamiinia, kuten porkkanaa. A-vitamiini on D- vitamiinin tavoin rasvaliukoinen vitamiini ja sitä varastoituu elimistöön. Rasvaliukoisille vitamiineille on tästä syystä annettu turvallisen saannin rajoja.
B12-vitamiini vaikuttaa hermoston ja aivojen toimintaan. B12-vitamiinia varastoituu maksaan, poikkeuksena muihin vesiliukoisiin vitamiineihin, joten mahdollinen puutostila näkyy vasta pidemmän ajan kuluessa. Ohitusleikkauksen jälkeinen hapon niukkuus heikentää B12-vitamiinin aktiivista imeytymistä. Puutosta on raportoitu 10–20 %:lla kavennuksen ja 30–50 %:lla ohituksen jälkeen. Kyseessä on vesiliukoinen vitamiini, joten lisien tai ruokavalion kautta vitamiinia ei voi saada liikaa. Mikäli suun kautta otettu B12-vitamiinivalmiste ei imeydy leikkauksen jälkeen toivotulla tavalla, sitä voidaan ottaa myös pistoksina kolmen kuukauden välein. B12-vitamiinin määrä lisänä on usein 1 mg vuorokaudessa.
Raudan yksi tärkeimmistä tehtävistä on hapen kuljettaminen lihaksiin ja elimiin. Leikkauksen jälkeen liharuokien käyttö voi vähentyä makumuutoksien seurauksena, mikä vaikuttaa elimistöön paremmin imeytyvän hemiraudan vähäisempään saantiin. Raudan puutosta on raportoitu 15–50 % leikatuilla. Usein rautalisää määrätään kaikille lihavuusleikatuille, erityisesti menstruoivalle naiselle. Rautaa suositellaan leikkauksen jälkeen 50–100 mg lisänä. Lihavuusleikatulle suunnitellut monivitamiinivalmisteet saattavat sisältää rautaa valmiiksi. Raudan imeytymisen kannalta on tärkeää huomioida, ettei ota kalsiumvalmistetta samanaikaisesti, sillä kalsium heikentää raudan imeytymistä.
Kalsiumia tarvitsemme lukuisissa aineenvaihdunnallisissa tehtävissä sekä luuston ja hampaiden kunnon ylläpidossa. Liian vähäinen kalsiumin saanti voi johtaa luustosairauksiin. Kalsiumin imeytymistä haastaa leikkauksen jälkeen mahalaukun hapottomampi ympäristö. Kalsiumin riittävää saantia turvataan leikkauksen jälkeen aina myös lisänä, yleensä vähimmäismäärä on 1000 mg vuorokaudessa. Kalsiumin imeytymistä parantaa annoksen ottaminen useammassa osassa. Kalsiumsitraatin on havaittu imeytyvän karbonaattimuotoa paremmin. Sitraattipohjaisia valmisteita on markkinoilla kuitenkin vähäisemmin.
Lisäksi muita tärkeitä vitamiineja ja kivennäisaineita, joista voi herkemmin esiintyä puutostiloja leikkauksen jälkeen ovat folaatti, B1-vitamiini eli tiamiini (erityisesti oksentelun ja voimakkaanpahoinvoinnin yhteydessä), kupari, sinkki ja seleeni. Näiden ravintoaineiden saantia turvataan lihavuusleikkauksen jälkeen monipuolisen ruokailun lisäksi monivitamiinivalmisteen kautta.
Raskautta suunniteltaessa ylimääräisenä lisänä otetaan foolihappoa eli B6-vitamiinia(folaatti). Muutoin folaattia saadaan leikkauksen jälkeen monivitamiinin kautta, ellei erityistä puutostilaa ole todennettu. Hyvä olisi tietää, että foolihapon puutos liittyy usein samalla B12-vitamiinin puutokseen, sillä B12-vitamiini muuttaa foolihapon aktiiviseen muotoon. Toisaalta myös runsas foolihapon saanti voi peittää B12-vitamiinin puutoksen. Vitamiinien yhteisvaikutuksien vuoksi on tärkeää kontrolloida omia veriarvoja suositusten mukaisesti ammattilaisen neuvonnassa.
Sinkki kuuluu moniin niin aineenvaihdunnallisiin kuin geenien toimintaan liittyviin prosesseihin elimistössä. Riittävä sinkin saanti vaikuttaa myös ihon ja hiusten kuntoon. Liiallinen sinkin saanti kuitenkin vaikuttaa epäedullisesti myös tärkeän kuparin imeytymiseen, joten sinkin päivittäinen turvallisen saannin rajaksi on asetettu 25 mg. Kuparin vähäinen saanti taas voi vaikuttaa neurologisiin oireisiin. Monivitamiinivalmisteissa sinkkiä on lihavuusleikatuille suunnitelluissa valmisteissa usein noin 15–18 mg ja kuparia 2 mg. Isompia määriä sinkkiä on syytä käyttää vain puutosta todettaessa tai flunssan hoidossa kuuriluonteisena noin viikon ajan.
Ravintolisien käyttö olisi suositeltavaa aloittaa viikon sisällä leikkauksesta. Monesti ne aloitetaan jo heti kotiuduttua, mikäli haasteita ei ilmene. Ensimmäisten kuukausien aikana voivat imeytymisen kannalta sopia paremmin pureskeltavat tai imeskeltävät valmisteet.
Lihavuusleikkauksen jälkeen suosittelemme sinua valitsemaan monivitamiinivalmisteen, kalsium-D-vitamiini- sekä B12-vitamiinilisän ja tarvittaessa myös rautavalmisteen. Tarkemmat ohjeistukset vitamiinivalmisteista saat leikkaukseen valmistautuessa.
Lähteet:
Pekkarinen T ja Rosengård-Bärlund M: Lihavuusleikkauksen pitkäaikaisvaikutukset vitamiinien ja kivennäisaineiden imeytymiseen. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim, Helsinki 2019;135(16):1521-7
Faintuch J, Moralis A A C, Karkow F J Faintuch JJ: Nutritional consequences of bariatric and metabolic surgery. Basics in clinical nutrition (2019). Publishing House Galén, 5. edition.
Stein J, Stier C, Raab H, Weiner R. Review article: the nutritional and pharmacological consequences of obesity surgery. Aliment Pharmacol Ther. (2014) 40:582–609. doi: 10.1111/apt.12872
Schwab Ursula: Vitamiinit. Lääkärikirja Duodecim Helsinki. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01300. Luettu 5.1.2024
