Nuori aktiivinen nainen, Kristel, joutui kamppailemaan ylipainon kanssa kahden lapsen syntymän ja nivelreumadiagnoosin jälkeen. Kokeiltuaan kaikkea muuta hän päätti harkita leikkausta, mutta sitä edelsi perusteellinen valmistautuminen. Nyt, Health Clinicissä tehdyn mini-ohitusleikkauksen jälkeen, hän on 25 kiloa kevyempi!
Olin ollut tietoinen leikkauksesta jo yli kuusi vuotta, mutten uskaltanut ryhtyä siihen, sillä en löytänyt tarpeeksi virolaisten palautteita. Aiheesta on tietenkin tehty ohjelmia, mutta niissä esiintyneistä potilaista muistan (kuten tavallista) vain ne, jotka epäonnistuivat matkallaan.
Olin puolet elämästäni hoikka ja hyvin aktiivinen. Kävin kuntosalilla 3–5 kertaa viikossa (treenaaminen oli tapani viettää aikaa). Kun tutustuin kumppaniini, kävimme yhdessä kuntosalilla ja juoksemassa, ja vitsailimme usein, ettei meillä ole lihomisgeeniä. Kuten tavallista, karma tavoitti minut lopulta.
22-vuotiaana tulin raskaaksi, ja vaikka olin edelleen aktiivinen ensimmäiset 30 raskausviikkoa, elämäntilanne (asuinpaikka, työ ja taloudellinen tilanne) sai minut masentuneeksi. Olin enemmän kotona, harrastin vähemmän liikuntaa ja painoni alkoi nousta. Aloin keksiä tekosyitä – sää on huono, vaatteet eivät mahdu päälle, olen liian raskaana – ja synnytyksen jälkeen huomasin saaneeni 15 lisäkiloa. Olin kuitenkin optimistinen ja ajattelin, että treenaamalla ja imettämällä pehmeys ympäriltäni katoaa nopeasti.
Kristel ennen leikkausta
Aloitin aktiivisen treenaamisen, kunnes eräänä aamuna herätessäni huomasin, että pohkeeni oli turvonnut ja yhtä paksu kuin reiteni. Kävin lääkärissä, ja minut lähetettiin tutkimuksiin. Aluksi sen ajateltiin olevan vain väliaikainen ylirasituksesta johtuva ongelma. Elämästä tuli vaikeaa, lapsi ei nukkunut, välttelin peilejä ja yritin olla välittämättä jatkuvasta kivusta selässä ja polvissa. Puolen vuoden kuluttua sain diagnoosin – nivelreuma. Sain ehdottoman liikuntakiellon, sillä tietynlainen liikkuminen on toki hyväksi, mutta rasitus ja tärähdykset eivät. En voinut enää juosta, kyykätä tai voimaharjoitella. Masennuin, ja lopulta minulla oli 25 kiloa ylipainoa.
Kun olin ollut kolme vuotta ylipainoinen, eräs tuttavani kertoi laihdutusleikkauksesta, mutta koska ongelmani ei ole ylensyönti vaan napostelu, en uskonut sen auttavan minua. Ajattelin, ettei se, että ruokaa mahtuu vähemmän, vaikuta minuun, sillä kyllähän sipsipussi tai Snickers aina mahtuu. Olin siis tietoinen vaihtoehdosta, mutten oikeasti harkinnut sitä. Yritin laihduttaa, mutta mielihalut veivät aina voiton. Opin rakastamaan lihavaa vartaloani ja solmin rauhan itseni kanssa. Ajattelin, että jos muut rakastavat minua painostani huolimatta, voin oppia tekemään samoin.
Elämä muuttui kuitenkin pian uudelleen: uusi maa, uusi koti, uusi työ, uudet huolet jne. Tuolloin minulla oli kaksi lasta, ja he olivat jo tarpeeksi vanhoja ilmaistakseen itseään ymmärrettävästi ja ajatuksia herättävästi. Esikoiseni valitti, etten koskaan viitsi osallistua heidän kanssaan aktiivisiin asioihin, ja se teki hänet surulliseksi. Tyttäreni sanoi minulle, että olin kaunis mutta laiska.
Kaikki se sai minut analysoimaan itseäni ja tajusin, että olen jäänyt painoni vangiksi, minulla ei ole energiaa eikä voimia ja kaikkiin paikkoihin sattuu, jos liikun enemmän. Ruokavalio oli välillä hyvä ja välillä täysin hallitsematon. Välillä näännytin itseäni, ja välillä söin vain makeisia.
Oli pakko tehdä jotain! Aloin googlettaa vaihtoehtoja, reseptejä ja treenejä. Kun epäonnistuin edelleen kaikessa tässä ja päädyin päivystykseen poistattamaan vettä polvistani, ajattelin, että joko löytäisin keinon tai kadottaisin itseni kokonaan.
Juttelin ystäväni kanssa, ja hän kertoi haluavansa jonain päivänä kauneusleikkaukseen. Kun hän mainitsi sen, muistin jälleen, että minun pitäisi tutkia lisää lihavuusleikkausta. Aloin etsiä tietoa aina, kun siihen oli mahdollisuus, ja seurata ihmisiä, jotka olivat joko sillä matkalla tai olivat jo tehneet sen. Löysin ihmisen, jolla oli ollut samanlainen vartalo ja ruokavalio kuin minulla ja joka oli valinnut lihavuusleikkaukseksi mini-ohitusleikkauksen. Kohdistin tutkimukseni konkreettisesti kyseiseen leikkaukseen. Luin läpi kaikki klinikoiden esittelyt ja leikkaustarinat. Tutkin siis perusteellisesti puoli vuotta leikkauksen hyviä ja huonoja puolia sekä kokonaisvaikutuksia.
Internetissä näkemieni suositusten perusteella valitsin Health Clinicin, ja lopulta varasin ajan konsultaatioon. Kirurgi Rein Adamson oli erittäin mukava ja asiallinen, ja pyysin leikkausaikaa mahdollisimman pian, jotta en ehtisi muuttaa mieltäni. Päätös oli tietenkin myös taloudellisesti vaikea, mutta mielestäni terveys on jokaisen sentin arvoinen.
Leikkauspäivänä tunsin lievää ahdistusta, mutta se hävisi heti, kun sain puhua kirurgin kanssa. Herättyäni leikkauksen jälkeen ilmoitin nopeasti perheelleni, että kaikki on hyvin. Jäin odottamaan koliikkikipuja vatsassa, sillä olin lukenut niiden esiintymisestä leikkauksen jälkeen. Tunnin kuluttua ymmärsin, ettei minulla ollut niitä. Koska olin jo ennen leikkausta alkanut syömään siten kuin minun pitäisi syödä myös leikkauksen jälkeen, alun nestemäinen ruokavalio oli minulle helppo.
Ainoa hetki, kun silmäni kostuivat kyynelistä, oli mennessäni kauppaan valitsemaan ruokaa ja tajutessani, kuinka paljon roskaa mikäkin tuote sisältää. Olin ruokakaupassa kaksi tuntia lukien ainesosia ja itkien sitä, etten voinut ostaa mitään. LUPAAN KUITENKIN, ETTÄ SE TUNTUU SILTÄ VAIN ALUSSA, sillä ajan kuluessa tiedät nämä asiat jo ulkoa. Opit myös valmistamaan terveellisemmin myös niitä ruokia, joita aiemmin rakastit.
Nyt olen 25 kiloa kevyempi. Kun menin leikkausta edeltävään konsultaatioon, minulla oli 30 kg ylipainoa. Olen taas aktiivinen, iloinen, tietoisempi ruokavaliosta ja terveempi, ja nivelilläni on helpompaa. Erityinen tunne on tietenkin myös ylpeys siitä, että pystyn tarvittaessa kaikkeen! Syöminen on kuin tupakointi – jos valitset väärän tien ruoan kanssa, olet pian riippuvainen nopeasta energiansaannista (energiajuomista, sipseistä ja herkuista). Voin sanoa, etten vieläkään ole 100-prosenttisen hyvä kaikkien ruokien kanssa, mutta tämä hyvin harvoin tapahtuva lipsahtelu ei ole mitään verrattuna siihen, mikä tilanne minulla oli ennen ruoan kanssa. Lämmin ruoka ja suuret määrät olivat minulle todella vastenmielisiä, sillä pureskelu ja pitkään syöminen aiheuttivat minulle epämukavaa oloa.
Nyt syön rauhallisesti ja hymyillen. Mielestäni voimme pelastaa itsemme vain itse, ja on ihanteellista, jos päätämme tehdä sen leikkauksella, jotta polku kaventuisi emmekä tulisi poikenneeksi siltä. Voin sanoa, että sain elämäni takaisin! En edes harkinnut muita klinikoita, sillä tiesin tutkimusteni perusteella, että The Health Clinicin asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä ja onnistuneet kaikilla osa-alueilla, joten suosittelen Health Cliniciä heidän suhtautumisensa, ammattitaitonsa ja tukensa vuoksi.
Leikkaus ei ole helppo päätös kenellekään, mutta Health Clinic tukee sinua matkan varrella kuin pientä lasta, joka saa kulkea uutta polkua äidin ja isän kädestä kiinni pitäen.
